Lasken pääni vihreälle, kuivalle
sammaleelle.
Silmäni vieressä,
kuuman kallion pinnalla
hyrräpunkit kiirehtivät töihinsä
niinkuin minäkin ennen
pyörien ympyrää
pääsemättä minnekään.
* * *
Tunnen soluissani katkeilevien
telomeerien napsahtelun.
Ja pian
paljailla, palelemattomilla luillani
kasvaa hienoja huntumaisia leviä
ja niihin kaiverretaan hampain
valkeita kirjaimia
joita viimeinkin osaan lukea.
Anystis Baccarum,
se on niiden punkkien laji,
mutta se voisi olla tämän viininkin nimi
vaikka se on pian lopussa
ja jo lempeää,
hyvin dekantoitua.

No comments:
Post a Comment